Vinkkejä koti- ja vähän muuhunkin kasvatukseen
Hyveet voidaan hyvin ottaa käyttöön myös kotikasvatuksessa riippumatta siitä, onko lapsen päiväkodissa lähdetty toteuttamaan hyvekasvatusta. Hyvekasvatukseen ryhtyäkseen vanhemman ei tarvitse olla sen enempää kasvatuksen kuin etiikan asiantuntija. Riittää, että haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset eväät elämää varten.
Ensimmäinen asia, joka hyvekasvattajan on hyvä muistaa, on olla odottamatta liikoja itseltään ja muilta. Hyveellisyyden saavuttaminen on siinä määrin vaikeaa, että luultavasti kukaan meistä ei voi siihen yltää. Todellinen hyveellisyys näet edellyttää täydellisyyttä kahdellakin tavalla: meidän pitäisi hallita kaikki mahdolliset hyveet ja jokainen hyve vielä täydellisellä tavalla. Eikä täydellisyys kuulu niihin asioihin, jotka ovat ihmiselle luontaisia.
Toisaalta olennaista hyveiden kanssa ei ehkä olekaan perille pääseminen, vaan matkan teko. Jokainen askel kohti aina vain suurempaa hyveellisyyttä tekee hyvää niin meille itsellemme kuin ihmisille ympärillämme. Ei sen niin väliä, jääkö täydellinen hyveellisyys lopulta vain haaveeksi, pääasia että pysymme liikkeessä ja kuljemme ainakin enimmäkseen oikeaan suuntaan. Siinä on aivan riittävästi haastetta ja sisältöä yhden ihmisiän ajaksi.
Hyveisiin kasvaminen ja niihin kasvattaminen kannattaa siis aloittaa armollisella mielellä. Jos meistä ei ole täydellisiksi, ei tarvitse ollakaan. Riittää, että edes yrittää edes joskus edes vähän. Jos mokaa, voi antaa ja saada anteeksi, ja jos epäonnistuu, voi yrittää seuraavalla kerralla vähän enemmän.
Heti alkuun vanhemman kannattaa myös lakata pitämästä tiukasti kiinni omasta roolistaan kasvattajana. Aikuisella on etunaan elämänkokemuksen tuomaa viisautta ja järkevyyttä. Siksi aikuinen osaa useimmiten lasta ja nuorta paremmin arvioida, mikä hyve missäkin tilanteessa on käyttökelpoisin ja miten sen mukaan kulloinkin on hyvä toimia. Mutta lapset oppivat ja omaksuvat hyveitä huomattavan helposti ja nopeasti, ja näin ollen aikuinen saa luvan varautua jäämään hyveineen kasvatettavan rooliin pikemmin kuin osaa arvatakaan.
Edellä mainitusta syystä nöyryys on yksi kasvattajan tärkeimmistä ellei tärkein hyve. Kun lapsi toteaa aikuisen itse toimineen vastoin omaa hyvekasvatustaan, lusikka on osattava ottaa kauniiseen käteen saman tien yhtään selittelemättä ja puolustautumatta. Keksimällä selityksiä virheelleen ja kiemurtelemalla ulos kiusallisesta tilanteesta vanhempi tekee muutamassa hetkessä tyhjäksi kaiken sen, mitä hyvekasvatuksella on ehtinyt saada aikaan. Sen sijaan mokansa myöntämällä ja sitä anteeksi pyytämällä aikuinen voi antaa esimerkin siitä, miten virheisiin on hyvä suhtautua.
Hyveisiin kasvamisesta kannattaa tehdä koko perheen yhteinen projekti myös siitä yksinkertaisesta syystä, että se on hauskaa. Keskinäinen kehuminen silloin, kun hyveiden kanssa on onnistuttu, ja mokille nauraminen – tai niiden harmittelu – yhdessä on puuhaa, johon jokainen asemasta, iästä ja sukupuolesta riippumatta voi ottaa osaa. Ja kerrankin on laji, jossa pikkuveli tai -sisko voi oikeasti kokea pärjäävänsä siinä missä koko muukin perhe.
Tilaisuuksia hyveiden harjoittamiseen tulee eteen kaiken aikaa ja mahdollisuuksia hyvekasvatukseen on tämän myötä vaikka kuinka paljon. Rajaa ja estettä kasvatuskeinojen keksimiseen ja toteuttamiseen ei aseta mikään muu kuin mielikuvituksemme – eikä edes se. Jos omat ideat loppuvat, aina voi verkostoitua kollegoiden kanssa somessa tai hiekkalaatikolla ja jakaa niksejä kasvattajien kesken.
Ideoita hyveiden viljelyyn löytyy arjen keskeltä. Kiire antaa hyvän syyn harjoitella vaikkapa avuliaisuuden hyvettä koko perheen voimin. Sen lisäksi, että auttamisesta saa hyvän mielen, jokainen tulee huomanneeksi, miten juhlien järjestäminen, kodin siivoaminen tai tavaroiden pakkaaminen lomamatkaa varten oikeasti sujuu nopeammin ja helpommin kaikkien kantaessa kortensa kekoon.
Yhteiset pelit ja leikit antavat monta tilaisuutta hyvekasvatukseen. Palloa on hauska potkia, kun ollaan reiluja, kunnioittavia ja kannustavia. Jos nämä hyveet puuttuvat, hauskuus loppuu lyhyeen. Hyvin suunniteltu tietokonepeli kasvattaa kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja sinnikkyyttä siinä missä palapelit joskus muinoin.
Klassisista klassisinta tavaraa hyvekasvatuksessa ovat sadut ja tarinat. Niiden avulla ihmisiä on vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen kasvatettu hyveisiin. Prinsessan ja puoli valtakuntaa voittaa satujen maailmassa omakseen se, joka hyveittensä avulla lyö laudalta kaikki kilpailijansa, ja toisaalta se, jolta jokin olennainen hyve puuttuu, saa sadun päättyessä juuri sen palkan, joka pahalle kuuluukin.
Satujen maailmasta on mahdollista löytää täsmäsatu lähes hyveelle kuin hyveelle. Jos omasta kirjahyllystä ei heti löydy tilanteeseen sopivaa satua, kirjasto asiantuntevine henkilöstöineen palvelee.
Kirjojen lisäksi sadut ja tarinat kasvattavat meitä hyveisiin myös elokuvina. Siinä missä Mulan on rohkea, Karhuveljeni Kodan Kenai osoittaa oikeamielisyyttä ja Frozenin Kristoff uskollisuutta. Elokuvasankarien esimerkin avulla ja aikuisen pienen rautalangasta väännön myötävaikutuksella lapsen on helppo koukuttua hyveeseen.
Hyvekasvatuksen aloittamisessa kasvatettavan alaikärajaa ei ole. Pienimmilläkin lapsilla hyveiden siemenet ja sitä kautta valmiudet omaksua hyveitä ovat jo olemassa. Esimerkiksi myötätuntoa osataan osoittaa jo ennen puhumaan oppimista: jos ikätoveri vieressä alkaa itkeä, pienikin osaa paijata päähän tai aloittaa myötätuntoitkun.
Hyvekasvatus on sitä tehokkaampaa, mitä pienempänä se aloitetaan, mutta keinot hyvekasvatukseen vaihtelevat tietenkin ikäkausien mukaan. Pienillä lapsilla hyveiden oppiminen alkaa luontevasti mallioppimisen kautta. Aikuisen toimiessa hyveiden mukaisesti lapsi näkee, miten hyvä ihminen eri tilanteissa toimii. Pienimpienkin lasten kanssa voidaan myös käyttää hyväksi lasten luontaista pyrkimystä ilahduttaa vanhempaansa: ylitsevuotava ilahtuminen silloin, kun lapsi onnistuu – joko tarkoituksella tai aivan vahingossa – toimimaan hyveen mukaisesti, johtaa nopeasti siihen, että hyveestä tulee lapselle tapa.
Vähän vanhempien lasten kanssa päästään jo keskustelemaan siitä, mitä mikäkin hyve tarkoittaa ja miten tietyn hyveen omaava ihminen toimii. Näissä keskusteluissa ei kannata niinkään pitää lapselle luentoa aikuisen tavasta ymmärtää hyveitä kuin kuunnella lapsen omia ajatuksia ja tarvittaessa hienovaraisesti täydentää niitä. Lapsen on usein helppo löytää hyveelle sisältö ja merkitys omasta arjestaan, ja tätä kykyä on kasvattajan viisasta käyttää hyväksi.
Iän karttuessa hyveisiin voidaan sukeltaa aina vain syvemmälle. Nuoret kykenevät jo hahmottamaan tilanteita, joissa kaksi tärkeää hyvettä näyttävät olevan toisilleen vastakkaisia tai peräti toisensa poissulkevia, ja etsimään tapoja, joilla tällaisissa tapauksissa onnistutaan puikkelehtimaan karikkojen välistä selvemmille vesille. Aristoteleen mukaan hyveiden hallinta tällä tasolla edellyttää jo pitkälle kehittynyttä käytännöllistä järkeä, joka syntyy ihmiseen vasta elämänkokemuksen myötä ja joka nuorella ihmisellä ei näin ollen ole vielä voinut kehittyä täyteen mittaansa. Mutta nuorikin kykenee oikealla tavalla sparrattuna hyödyntämään kasvussaan vanhempiensa tai muiden aikuisten elämänkokemusta ja siten nopeuttamaan omaa kehittymistään.
Tehokkain tapa kasvattaa kaiken ikäisiä lapsia hyveisiin on antaa lapselle kiitosta aina, kun hän onnistuu toimimaan hyveiden mukaan. Ei tarvitse olla kasvatuksen ammattilainen ymmärtääkseen, että oikeasta toiminnasta kiittäminen on monin verroin tehokkaampi kasvatuskeino kuin väärästä moittiminen.
Pahanteosta kiinni jääminen ei tunnu kenestäkään mukavalta. Siksi lapsen nuhteleminen – silloinkin kun tämä hyvin tietää ansainneensa nuhteet – saa hänet herkästi puolustautumaan ja karttamaan vastuuta. Jos nuhteet jotakin lapselle opettavat, niin välttelemään kiinni jäämistä, ei niinkään itse vääränlaista toimintaa.
Sen sijaan kehujen saaminen hyvästä teosta ja oikeasta toiminnasta tuntuu lapsesta niin hyvältä, että sen haluaa kokea saman tien uudelleen, ja niin hyveestä tulee tapa jo ennen kuin sen kummempaa hyvekasvatusta on ehditty suunnitellakaan.
Hyvekasvatus ei ole vaikeaa – ei tietenkään, sillä miten niin olennainen osa ihmisenä olemista voisi vaikeaa ollakaan. Eihän voi olla tarkoitus, että jokin hyvän elämän kannalta välttämätön asia onnistuisi vasta vuosikausien opiskelun ja perehtymisen jälkeen, ja silloinkin vain niiltä, jotka ovat kaikkein taitavimpia.
Oikeastaan ainoa asia, mitä hyvekasvatuksessa onnistuminen välttämättä edellyttää, on hyveiden pysyminen mielessä. Tähän voi olla apua yhden klikkauksen päässä olevasta 21 hyveen luettelosta.
Hyveiden lista on sama, josta päiväkodin hyvekasvatus alkaa. Sen voi printata paperille ja teipata vaikka jääkaapin oveen tai vessan seinään. Siitä voi poimia omat lempihyveensä ja tehdä niistä taustakuvan läppäriin tai käydä perheen kanssa koko lista läpi hyve per viikko -tahtiin. Koko listan ehtii vuoden kuluessa hyvin käydä läpi kahteen kertaan ja vielä jää aikaa pitää urakan päälle kymmenviikkoinen kesäloma.
Listalla oleviin 21 hyveeseen ja samalla omaan toimintaan niiden valossa voi tutustua lähemmin tekemällä osoitteesta www.hyveettaskussa.fi löytyvän Hyveet taskussa -testin. Testin avulla pääsee jyvälle siitä, mitkä ovat omat vahvimmat hyveet ja toisaalta missä riittää vielä parantamisen varaa.
Omat eväät -työkalusta ja Hyveet taskussa -testistä löytyvä 21 hyveen lista ei tietenkään ole likikään täydellinen – niin kuin ei mikään muukaan tässä maailmassa. Eri tilanteissa tarvittavia hyveitä löytyy helposti moninkertainen määrä. Mutta ei hätää, 21 hyveellä pääsee vähintäänkin hyvää alkuun, ja listan täydentämiseen on meillä kaikilla koko loppuelämä aikaa.